Pentujen kesä

Pentuni ovat nyt puolen vuoden ikäisiä ja alkavat jo muistuttaa aikuisia tollereita. Niiden kesään on mahtunut monenlaista tarinoita, joita on ollut mukava seurata poikueen omilta facebook-sivuilta.

Pentujen kesään on kuulunut uuteen asuinympäristöön tutustumista ja osalla myös isäntäväen mökkimaisemiin tutustumista. Kaikki ovat oppineet sisäsiisteiksi kesän aikana ja isännät ovat olleet tyytyväisiä alun sekasotkun jälkeen. Jokainen on saanut liikkua monipuolisesti ja elää koiranarvoista elämää. Mutta isossa kahdeksan pennun poikueessa on sattunut ikäviäkin asioita. Yksi pennuistani sai jalkaansa viiltohaavan, joka jouduttiin ompelemaan tikeillä kiinni. Toisella lääkäri epäili autoimmuunisairautta, mutta onneksi se paljastui vääräksi diagnoosiksi. Korvatulehduksia ja ripulointia on ollut lähes jokaisella. Kuten ihmisvauvojen,  pikku tollereidenkin pitää pienenä sairastella, jotta vastustuskyky eri sairauksille kehittyy.

Osa pennuistani tulee käymään tulevaisuudessa metsällä, johon rotu on alkuun kehitettykin. Yhtä pennuista koulutetaan hypokoiraksi, jota käytetään diabeteksen hoidon tukena. Osa ulkoilee muuten vain luonnossa houkutellen isäntäväkeä aina uudestaan ja uudestaan ulos. Lähes kaikki pennut ovat käyneet pentukursseilla, jossa opitaan hyviä tapoja ja sääntöjä. Nämä ja tulevaisuuden koulutukset auttavat paljon koiraa ja omistajaa toimimaan yhdessä ja niistä on paljon iloa molemmille.  Pentujen ensimmäiset kuukaudet ovat osoittaneet, että jokaiselle löytyi oma mukava perhe, jossa ne saavat huolenpitoa, liikuntaa ja rakkautta oikein annosteltuna ja voivat hyvin.

Oma kesäni on mennyt enimmäkseen täällä Oulun seudulla ja enkä ehtinyt viettää paljonkaan aikaa Pihtiputaan mökillä, josta pidän kovin paljon. Siellä saa olla irti koko ajan ja päivät voi chillailla katsellen isäntäväen touhuja. Usein käydään myös veneellä soutelemassa ja se on minusta mukavaa.  Kotona Oulussa on enimmäkseen käyty Sankivaaran maastossa ulkoilemassa, missä saan myös liikkua vapaana ja samalla isäntäväkikin saa leppoisaa liikuntaa. Sankivaarassa olen myös tavannut useasti uuden ystäväni Hotan, joka on Japanilainen koirarotu Shiba inu. Yhdessä teemme pitkiäkin lenkkejä maastossa, koska kumpikin tykkäämme liikkumisesta.

Kesä on kääntynyt syksyyn ja välillä on aika ikävää käydä ulkona, koska turkkini sotkeentuu pahasti. Ennen sisälle menoa pitää kuivatella kunnolla ja pyyhkiä kaikki kura pois turkistani.  Joskus sateella minua ei huvittaisi lähteä ulos alkuunkaan, ja silloin laitan jarrut päälle. Talvella on jälleen mukavaa, kun voi juosta ja piehtaroida hangessa. Tarinamme jatkuu kun maa on valkeana ja pentunikin ovat saaneet tutustua lumeen. Tässä alla vielä muutama kuva joistain pennuistani kesän varrelta.

Mette (Upendo) ja hänen naapurinsa

Alma (Almasi)

Lilli (Malaika)

Zuri (Zuri)

Junnu (Dhoruda)