Oman elämän alku

Nyt ovat kaikki 8 pentuani lähteneet uusiin koteihinsa elämään omaa elämäänsä. Takana työntäyteiset mutta erittäin antoisat 9 viikkoa. Kun pennut olivat hiukan kasvaneet, aloin opettamaan heille leikkejä ja osallistumaan kodin normaaliin arkeen. Mukavaa oli touhuta heidän kanssaan ja nähdä heidän varttuvan hyvin.  Isäntäväkeni totesi, että vaikeinta oli luopua ensimmäisestä pennusta -  ja myös viimeisestä, koska sen jälkeen talo hiljeni pentujen iloisesta juoksusta ja kahden kuukauden aikana opitut päivärytmit katosivat. Minä ja isäntäväki kuitenkin ymmärsimme, että pentujen on aika lähteä elämään omaa elämäänsä ja tuoda iloa uusiin koteihin. Eron hetki on kuitenkin niin raastavaa, että se koskee hiukan sydämeen. Minä lähden nyt isäntäväkeni kanssa Pihtiputaalle mummolaan, jossa on paljon touhua ja saa juosta vapaana pitkin peltoja ja metsiä. Se auttaa meitä kaikkia unohtamaan eron hetket. Saan myös levätä ja olla taas huomion keskipisteenä.
Pennut siis jalkautuivat eri puolille Suomea ja uusien omistajien kanssa on sovittu, että uutisia pentujen elämästä kuulemme myös tulevaisuudessa.  Uudet perheet toivottivat meidät tervetulleiksi vierailulle jos liikumme heidän kotiseuduillaan. Minun blogini ei siis pääty tähän, vaan pentujeni tarinaa jatketaan ainakin vuoden ajan joten voitte seurata niiden kasvamista aikuiseksi. Nyt kuitenkin blogini kirjoitukset hiemaan harvenevat, mutta aina kun on kerrottavaa, niin päivitän näitä sivuja.

Malaika lähti 31.5. Pohjanmaan suuntaan.

Simba matkusti 31.5. myös Pohjanmaalle ja varmaan tulee tapaamaan siskoansa Malaikaa tulevaisuudessa.

Dhoruda eli Myrsky matkasi tänään 30.5. Satakuntaan

Uuteen kotiin

Neljä pentuani on päässyt uusiin koteihinsa ja kotiutuminen on sujunut kaikilla hyvin. Pennut ovat reippaita ja olen varma että ne pärjäävät omissa tehtävissään uusien isäntäperheiden ilona. Minulla ja isäntäväelläni pentujen luovutukset sujuvat jo rutiinilla. Olen jättänyt jokaiselle pennulle jäähyväiset leikkimällä hetken sen kanssa ja toivottanut hyvää matkaa elämän polulla. Uudet homistajat harrastavat pentujen kanssa kukin omia asioitaan ja tietämykseni mukaan yhdestä pennusta olisi tulossa hypokoira (eli diabeteskoira joka toimii diabeetikon omahoidon tukena ilmaisemalla verensokerinvaihteluita). Erittäin tärkeää tehtävää on siis suunnieltu tälle pennulle tulevaisuudessa. Toiset isännät taas ovat suunnitelleet pennulle tulevaisuutta metsästys- tai lenkkikaverina. Tärkeimpänä asiana pidän - ja myös isäntäväki on samaa mieltä - että Tolleri saa riittävästi liikuntaa ja asuu kodissa, jossa koiralle on riittävästi aikaa, siitä pidetään hyvää huolta ja sitä rakastetaan.

Jasiri löysi kodin Kiimingistä 26.5.

Mwenzin koti on Kempeleessä 29.5. lähtien

Eron hetki

Ensimmäiset kolme pentuani ovat lähteneet uusiin koteihinsa ja jokaisen kohdalla eron hetki on ollut haikea.  Isäntäni ovat luottavaisin mielin antaneet pennut sellaisiin koteihin, joissa he saavat elää "tollerimaista" elämää. Kahdeksan viikon kokemus pentujen kasvattajana on minulle ollut hieno kokemus, vaikkakin myös vaativa. Olen suoriutunut emon tehtävästä isäntieni mielestä erinomaisesti. Pentujen on nyt aika lähteä tutustumaan uuteen "laumaansa" ja kotiinsa. Isäntäväellekin on ollut haikea luopua pennuista, koska kyllä vain tuossa kahdeksan viikon aikana ehtii kiintyä pentuihin ja tottua kaikkeen touhuun mitä pentujen kasvattaminen vaatii. Mieleenpainuvinta on ollut itse pentujen syntyminen,  pienimpien pentujen syöttäminen lääkeruiskulla, ja riehakkaat leikit olohuoneen lattialla. Ärräpäitäkin olen toisinaan kuullut isäntäväen suusta, kun pentuhuonetta on putsailtu tai pissaa on ollut talon lattialla siellä sun täällä. Viikon sisällä loputkin pennut ovat lähteneet kotoa, ja sitten laskeutuu rauha taloon ja minä saan taas olla huomion keskipisteenä. Tässä alla viimeiset kuvat viikonlopun aikana lähteneistä tyttöpennuista. Eivätkö vain olekin suloisia kaikki kolme?

Zuri lähti uuteen kotiinsa 23.5. Pohjois-Karjalaan

Upendo löysi kotinsa 24.5. Etelä-Savosta

Almasi suuntasi 24.5. Pohjois-Savoon

Viimeinkin ulkona!

Keskiviikkona pennut kävivät lääkärintarkastuksessa ja sirutuksessa. Eläinlääkäri totesi kaikki pennut reippaiksi ja hyväkuntoisiksi. Tarkastus meni oikein mukavasti ja ongelmitta. Tällä viikolla pentuni ovat päässeet myös kaksi kertaa ulos tutustumaan suureen maailmaan ja se on heistä hauskaa.On kiva juoksennella ja leikkiä ulkona, kun aurinko paistaa ja on lämmintä. On mukava, että pennut syntyivät tähän vuodenaikaan, niin että he ehtivät tottua ulkoilmaan ennen kuin lähtevät uusiin koteihinsa. Samalla he saavat hyvä harjoittelua, lihakset kasvavat ja kehon hallinta paranee. Nyt toivotaan hyvä kelejä, jotta ehtisimme ilahduttaa emoa ja isäntäväkeä omilla tempuillamme mahdollisimman monta kertaan ennen lähtöämme.

Meitä kaikkia ei ehdi millään saada samaan kuvaan:)

Mitähän jännää tuolla on?

Kamppailu on meidän leikkiä!