sunnuntai 4. lokakuuta 2015



Pentujen kesä

Pentuni ovat nyt puolen vuoden ikäisiä ja alkavat jo muistuttaa aikuisia tollereita. Niiden kesään on mahtunut monenlaista tarinoita, joita on ollut mukava seurata poikueen omilta facebook-sivuilta.
Pentujen kesään on kuulunut uuteen asuinympäristöön tutustumista ja osalla myös isäntäväen mökkimaisemiin tutustumista. Kaikki ovat oppineet sisäsiisteiksi kesän aikana ja isännät ovat olleet tyytyväisiä alun sekasotkun jälkeen. Jokainen on saanut liikkua monipuolisesti ja elää koiranarvoista elämää. Mutta isossa kahdeksan pennun poikueessa on sattunut ikäviäkin asioita. Yksi pennuistani sai jalkaansa viiltohaavan, joka jouduttiin ompelemaan tikeillä kiinni. Toisella lääkäri epäili autoimmuunisairautta, mutta onneksi se paljastui vääräksi diagnoosiksi. Korvatulehduksia ja ripulointia on ollut lähes jokaisella. Kuten ihmisvauvojen,  pikku tollereidenkin pitää pienenä sairastella, jotta vastustuskyky eri sairauksille kehittyy.
Osa pennuistani tulee käymään tulevaisuudessa metsällä, johon rotu on alkuun kehitettykin. Yhtä pennuista koulutetaan hypokoiraksi, jota käytetään diabeteksen hoidon tukena. Osa ulkoilee muuten vain luonnossa houkutellen isäntäväkeä aina uudestaan ja uudestaan ulos. Lähes kaikki pennut ovat käyneet pentukursseilla, jossa opitaan hyviä tapoja ja sääntöjä. Nämä ja tulevaisuuden koulutukset auttavat paljon koiraa ja omistajaa toimimaan yhdessä ja niistä on paljon iloa molemmille.  Pentujen ensimmäiset kuukaudet ovat osoittaneet, että jokaiselle löytyi oma mukava perhe, jossa ne saavat huolenpitoa, liikuntaa ja rakkautta oikein annosteltuna ja voivat hyvin.

Oma kesäni on mennyt enimmäkseen täällä Oulun seudulla ja enkä ehtinyt viettää paljonkaan aikaa Pihtiputaan mökillä, josta pidän kovin paljon. Siellä saa olla irti koko ajan ja päivät voi chillailla katsellen isäntäväen touhuja. Usein käydään myös veneellä soutelemassa ja se on minusta mukavaa.  Kotona Oulussa on enimmäkseen käyty Sankivaaran maastossa ulkoilemassa, missä saan myös liikkua vapaana ja samalla isäntäväkikin saa leppoisaa liikuntaa. Sankivaarassa olen myös tavannut useasti uuden ystäväni Hotan, joka on Japanilainen koirarotu Shiba inu. Yhdessä teemme pitkiäkin lenkkejä maastossa, koska kumpikin tykkäämme liikkumisesta.

Kesä on kääntynyt syksyyn ja välillä on aika ikävää käydä ulkona, koska turkkini sotkeentuu pahasti. Ennen sisälle menoa pitää kuivatella kunnolla ja pyyhkiä kaikki kura pois turkistani.  Joskus sateella minua ei huvittaisi lähteä ulos alkuunkaan, ja silloin laitan jarrut päälle. Talvella on jälleen mukavaa, kun voi juosta ja piehtaroida hangessa. Tarinamme jatkuu kun maa on valkeana ja pentunikin ovat saaneet tutustua lumeen. Tässä alla vielä muutama kuva joistain pennuistani kesän varrelta.

Mette (Upendo) ja hänen naapurinsa


Alma (Almasi)


Lilli (Malaika)

Zuri (Zuri)


Junnu (Dhoruda)

sunnuntai 12. heinäkuuta 2015

Kuulumisia

Pentuni ovat olleet nyt reilun kuukauden maailmalla ja sopeutuneet hyvin uusiin koteihinsa. Junnun kotiväki perusti sisaruksille oman suljetun Facebook-ryhmän, missä jaamme tietoa ja kokemuksia pentujen elämästä. On kiva seurata pentujen kasvamista kuvien avulla ja kuulla mitä saattuu ja tapahtuu. Myös ensimmäiset rokotukset on saatu hoidettua. Pennut tuntuvat syövän paljon mutta ne tarvitsevatkin runsaasti ravintoa kasvuun ja leikkeihin. Ravintoa tulisi saada riittävästi mutta ei liikaa ja joskus ruokamääriä on hiukan vaikea arvioida. Simba ja Malaika tapasivat toisensa kuukauden jälkeen ja leikki sujui vielä vanhasta muistista. Pennut ovat saaneet olla paljon luonnossa ja on muutama päässyt veden äärelle tutustumaan vesileikkeihin. Uiminen on suurimalle osalle tollereista mieluista puhaa, mutta on tärkeää että pentu saa positiivisen kokemuksen veteen tutustuessaan. Minä ja isäntäni olemme hyvin tyytyväisiä pentujen alkutaipaleesta ja siitä, että löysimme heille hyvät kodit joissa he voivat viettää oikeanlaista "koiranelämää". Mielenkiintoista on myös seurata pennun omistajien aktiivista elämää uusien koiriensa kanssa.
Oma elämäni on pienen suruajan jälkeen normalisoitunut ja leikkiminen maistuu jälleen. Lisäksi ystäviäni Veetiä ja Viimaa on mukava nähdä aina aamulenkeillä. Elämäni on siis aika hyvällä mallilla (karvojen lähtöä lukuunottamatta - hieno häntäni ei ole nyt entisensä). Ensi viikolla menemme isäntieni kanssa tapaamaan Mwenzia, joka asuu tässä lähellä ja on mielenkiintoista nähdä miten pentu suhtautuu meidän vierailuumme. Lisäksi isäntäni käy viikon kuluttua Joroisten triathlonissa ja menee matkan varrella tapaamaan Almasia. Toivottavasti isäntä muistaa ottaa kameran mukaan.
Tässä muutamia uusien isäntien lähettämiä kuvia pennuistani. Oma kuvani otettiin kesäkuun lopussa Pihtiputaan mökillämme.

Muru ylpeänä äitinä esittelee pentunsa


 
Almasi






Dhoruda eli Junnu

Jasiri eli Jasi juhannuksen vietossa

Malaika (Lilli)
Pentueen pienin, muttei hiljaisin Mwenzi (Uuno)

Simba tutustumassa veteen

Zuri lepäilemässä kaverinsa kanssa

Upendo eli Mette


sunnuntai 31. toukokuuta 2015

Oman elämän alku

Nyt ovat kaikki 8 pentuani lähteneet uusiin koteihinsa elämään omaa elämäänsä. Takana työntäyteiset mutta erittäin antoisat 9 viikkoa. Kun pennut olivat hiukan kasvaneet, aloin opettamaan heille leikkejä ja osallistumaan kodin normaaliin arkeen. Mukavaa oli touhuta heidän kanssaan ja nähdä heidän varttuvan hyvin.  Isäntäväkeni totesi, että vaikeinta oli luopua ensimmäisestä pennusta -  ja myös viimeisestä, koska sen jälkeen talo hiljeni pentujen iloisesta juoksusta ja kahden kuukauden aikana opitut päivärytmit katosivat. Minä ja isäntäväki kuitenkin ymmärsimme, että pentujen on aika lähteä elämään omaa elämäänsä ja tuoda iloa uusiin koteihin. Eron hetki on kuitenkin niin raastavaa, että se koskee hiukan sydämeen. Minä lähden nyt isäntäväkeni kanssa Pihtiputaalle mummolaan, jossa on paljon touhua ja saa juosta vapaana pitkin peltoja ja metsiä. Se auttaa meitä kaikkia unohtamaan eron hetket. Saan myös levätä ja olla taas huomion keskipisteenä.
Pennut siis jalkautuivat eri puolille Suomea ja uusien omistajien kanssa on sovittu, että uutisia pentujen elämästä kuulemme myös tulevaisuudessa.  Uudet perheet toivottivat meidät tervetulleiksi vierailulle jos liikumme heidän kotiseuduillaan. Minun blogini ei siis pääty tähän, vaan pentujeni tarinaa jatketaan ainakin vuoden ajan joten voitte seurata niiden kasvamista aikuiseksi. Nyt kuitenkin blogini kirjoitukset hiemaan harvenevat, mutta aina kun on kerrottavaa, niin päivitän näitä sivuja.

Malaika lähti 31.5. Pohjanmaan suuntaan.

Simba matkusti 31.5. myös Pohjanmaalle ja varmaan tulee tapaamaan siskoansa Malaikaa tulevaisuudessa.

lauantai 30. toukokuuta 2015

keskiviikko 27. toukokuuta 2015

Uuteen kotiin

Neljä pentuani on päässyt uusiin koteihinsa ja kotiutuminen on sujunut kaikilla hyvin. Pennut ovat reippaita ja olen varma että ne pärjäävät omissa tehtävissään uusien isäntäperheiden ilona. Minulla ja isäntäväelläni pentujen luovutukset sujuvat jo rutiinilla. Olen jättänyt jokaiselle pennulle jäähyväiset leikkimällä hetken sen kanssa ja toivottanut hyvää matkaa elämän polulla. Uudet homistajat harrastavat pentujen kanssa kukin omia asioitaan ja tietämykseni mukaan yhdestä pennusta olisi tulossa hypokoira (eli diabeteskoira joka toimii diabeetikon omahoidon tukena ilmaisemalla verensokerinvaihteluita). Erittäin tärkeää tehtävää on siis suunnieltu tälle pennulle tulevaisuudessa. Toiset isännät taas ovat suunnitelleet pennulle tulevaisuutta metsästys- tai lenkkikaverina. Tärkeimpänä asiana pidän - ja myös isäntäväki on samaa mieltä - että Tolleri saa riittävästi liikuntaa ja asuu kodissa, jossa koiralle on riittävästi aikaa, siitä pidetään hyvää huolta ja sitä rakastetaan.

Jasiri löysi kodin Kiimingistä 26.5.


Mwenzin koti on Kempeleessä 29.5. lähtien

sunnuntai 24. toukokuuta 2015

Eron hetki

Ensimmäiset kolme pentuani ovat lähteneet uusiin koteihinsa ja jokaisen kohdalla eron hetki on ollut haikea.  Isäntäni ovat luottavaisin mielin antaneet pennut sellaisiin koteihin, joissa he saavat elää "tollerimaista" elämää. Kahdeksan viikon kokemus pentujen kasvattajana on minulle ollut hieno kokemus, vaikkakin myös vaativa. Olen suoriutunut emon tehtävästä isäntieni mielestä erinomaisesti. Pentujen on nyt aika lähteä tutustumaan uuteen "laumaansa" ja kotiinsa. Isäntäväellekin on ollut haikea luopua pennuista, koska kyllä vain tuossa kahdeksan viikon aikana ehtii kiintyä pentuihin ja tottua kaikkeen touhuun mitä pentujen kasvattaminen vaatii. Mieleenpainuvinta on ollut itse pentujen syntyminen,  pienimpien pentujen syöttäminen lääkeruiskulla, ja riehakkaat leikit olohuoneen lattialla. Ärräpäitäkin olen toisinaan kuullut isäntäväen suusta, kun pentuhuonetta on putsailtu tai pissaa on ollut talon lattialla siellä sun täällä. Viikon sisällä loputkin pennut ovat lähteneet kotoa, ja sitten laskeutuu rauha taloon ja minä saan taas olla huomion keskipisteenä. Tässä alla viimeiset kuvat viikonlopun aikana lähteneistä tyttöpennuista. Eivätkö vain olekin suloisia kaikki kolme?

Zuri lähti uuteen kotiinsa 23.5. Pohjois-Karjalaan



Upendo löysi kotinsa 24.5. Etelä-Savosta

Almasi suuntasi 24.5. Pohjois-Savoon

sunnuntai 10. toukokuuta 2015

Viimeinkin ulkona!

Keskiviikkona pennut kävivät lääkärintarkastuksessa ja sirutuksessa. Eläinlääkäri totesi kaikki pennut reippaiksi ja hyväkuntoisiksi. Tarkastus meni oikein mukavasti ja ongelmitta. Tällä viikolla pentuni ovat päässeet myös kaksi kertaa ulos tutustumaan suureen maailmaan ja se on heistä hauskaa.On kiva juoksennella ja leikkiä ulkona, kun aurinko paistaa ja on lämmintä. On mukava, että pennut syntyivät tähän vuodenaikaan, niin että he ehtivät tottua ulkoilmaan ennen kuin lähtevät uusiin koteihinsa. Samalla he saavat hyvä harjoittelua, lihakset kasvavat ja kehon hallinta paranee. Nyt toivotaan hyvä kelejä, jotta ehtisimme ilahduttaa emoa ja isäntäväkeä omilla tempuillamme mahdollisimman monta kertaan ennen lähtöämme.

Meitä kaikkia ei ehdi millään saada samaan kuvaan:)






Mitähän jännää tuolla on?





Kamppailu on meidän leikkiä!

keskiviikko 29. huhtikuuta 2015

Pentujen Isä Lauvstuas Sleipnir Surprise eli Odin.

Tässä kuvassa on poikakaverini Odin, kahdeksan pentuni isä. Odin on muuttanut suomeen 2008 Norjan Kristiansandista ja asuu tällä hetkellä Kiimingissä. Pennut kasvavat kovaa vauhtia ja lähes viikon ajan ne ovat syöneet jo kiinteää ruokaa. Isäntäväki on keittänyt pennuille ohrajauhoista velliä, johon on lisätty Royal Canin Starter koirannappuloita. Ensi viikolla 6. toukokuuta on pennuilla jännä päivä, koska ne käytetään silloin eläinlääkärin tarkastuksessa ja sirutetaan. Jos kaikki on kunnossa, ryhdytään valmistautumaan pentujen luovutukseen, joka tapahtuu toukokuun viimeisellä viikolla. Seuraavaa tarina eläinlääkärillä käynnin jälkeen...





Odin

keskiviikko 22. huhtikuuta 2015

Minun nimeni on Mawenzi (Kaveri)


Simba eli Leijona

Malaika eli Enkeli






Upendo, joka tarkoittaa Rakas


Rauhallisuudestani huolimatta nimeni on Dhoruda (Myrsky)

sunnuntai 19. huhtikuuta 2015

Kolmelle pennulle on tänään pidetty ristiäiset ja annetut nimet ovat tässä alla näkyvissä kuvan kera:)
Meihin on jo käyty tutustumassa ja meille kolmelle on uusi koti tiedossa.

Minun nimeni on Zuri, joka tarkoittaa Kaunis



Minä olen Almasi ja se on suomeksi Timantti

Minä taas puolestani olen uroskoira Jasiri, joka on Rohkea

torstai 16. huhtikuuta 2015

Yksityiskuvat

Pentuni alkavat olla jo kolmen viikon ikäisiä ja jokaisen silmät ovat avautuneet hämmästelemään tätä maailmaa. Ensimmäisiä hoipertelevia askeleita harjoitellaan ja pentulaatikko alkaa kohta käydä pieneksi. Isäntäni alkoi tänään ottaa yksityiskuvia pennuistani, kun ne vielä pysyvät paikallaan. Meno alkaa pian käydä niin kovaksi ettei ehdi kamerankaan kanssa perässä. Nimiä ei ole vielä annettu kenellekkään, mutta isänäperheelläni on suunnitelmissa swahilinkielen nimiä kuten Upendo (Rakas), Almasi (Timantti), Zuri (Kaunis), Mwenzi (Kaveri) ja Uhuru (Vapaus). Idea swahilinkielisistä nimistä tuli heidän Tansanian matkaltaan, joka oli kuulemma huikea kokemus päästä näkemään Afrikan villieläimet savanneilla vapaana. Minusta heidän matkansa tuntui liian pitkältä...Tässä kuva jokaisesta kahdeksasta pennustani.

  

sunnuntai 12. huhtikuuta 2015

Pentukuulumisia

Nyt on kulunut tasan kaksi viikkoa siitä kun tollerinpentuni syntyivät. Pentujen elämä on kulunut pääasiassa syöden, nukkuen, syöden, nukkuen, syöden ja nukkuen. Loppuviikosta ensimmäisten silmät alkoivat avautumaan ja he näkevät ensimmäistä kertaa minut ja isäntäperheeni. Kaikki on mennyt hyvin tämän kahden viikon aikana ja pentuni ovat kasvaneet kovaa vauhtia. Niillä on jatkuvasti kova nälkä ja joskus on pitänyt hieman odotella maidon kertymistä mutta hyvin sitä on toistaiseksi riittänyt. Ensi viikolla kun kaikkien silmät ovat avautuneet isäntäni kuvaa pennut yksitellen. Sonja on luvannut hankkia jokaiselle pennulle oman pannan. Ovatpahan sitten valmiina kun pennut lähtevät maailmalle kohti koko elämän kestävää seikkailua.
Viikon sisällä siis yksityiskuvia pennuista ja varmaankin jo nimien kera:)

Syönnin jälkeen on mukava ottaa pienet nokoset porukalla

sunnuntai 29. maaliskuuta 2015

Esikoiseni näki (sähkö)valon lauantaina 28.3. pian Earth Hourin jälkeen. Edellinen yö oli ollut rauhaton ja myllersin koko talon matot nurin sopivaa pesää etsiessäni. Mutta eilen kun aika tuli, suuntasin heti pentulaatikolle ja kaikessa hiljaisuudessa vaistojeni johdattelemana saatoin maailmaan ensimmäisen pentuni klo 22 aikoihin. Osasin siis tehdä kaiken oikein ja noin viiden tunnin rupeaman jälkeen kaikki kahdeksan iloista pikku tolleria olivat syntyneet ja näyttivät hyvävointisilta. Isäntäni (Sonja, Ritva ja Kari) valvoivat kanssani läpi yön ja auttoivat vuorollansa pentujen yhteenkokoamisessa ja varmistivat, että kaikki saavat riittävästi hyvää ja ravitsevaa ternimaitoa.Yö meni valvoessa, mutta aamupäivällä pääsin jo ottamaan pienet unet kun pennutkin olivat vähän rauhoittuneet. Toivottavasti kaikki sujuu yhtä hyvin myös jatkossa ja pennut säilyvät terveenä, kasvavat isoiksi ja pääsevät ihmettelemään maailman menoa:) Kunhan pennut kasvavat ja avaavat silmänsä, niin laitamme jokaisesta oman kuvan blogiin.
Tässä ne nyt sitten ovat kaikki juomassa maitoa:)

sunnuntai 22. maaliskuuta 2015

H-hetki lähenee!

Viikon kuluuttua pitäisi alkaa tapahtumaan. Kaikki on mennyt tähän asti hyvin. Pentulaatikko on puhdistettu ja laitettu paikoilleen saunan lattialle. Tänään pääsin kokeilemaan laatikkoa ja nyt olisi tarkoitus tutustua siihen paremmin, jotta voisin turvallisin mielin synnyttää pennut omaan pesääni. Isännälleni on tullut paljon kyselyjä tulevista pennuista. Perheelläni on edessään vaikea tehtävä valita sopivat omistajat pienille pennuilleni. Olemme sopineet, että pennuilleni pitää saada aktiiviset kodit joissa on luonto lähellä. Näin päätimme, koska me tollerit kaipaamme säännöllisesti liikuntaa ja aktiviteettejä. Lisää meidän tollereiden rodusta voit lukea Novascotiannoutajien yhdistyksen virallislta sivuilta http://www.tollerit.fi. Seuraava tarina kerrotaan sitten kun pennut ovat syntyneet. Jännittyneinä jäämme odottelemaan tulevaa viikkoa.


Pentulaatikon testaus menossa

sunnuntai 8. maaliskuuta 2015

Vielä kolme viikkoa.

Huomenna tulee täyteen 42 vuorokautta pentujen odotusta ja on aika saada matolääke.
Pentujen koko on kasvanut vinhaa vauhtia, joskus vatsassa tuntuu kummaa liikehdintää. Odottamisen myötä energiantarpeeni on kasvanut noin 40% ja isäntäni ovat antaneet minulle odottavan emän ravintoa. Viikonloppuna kävimme Pihtiputaalla mummolassa. Siellä on aina mukava käydä kun saan juosta vapaana, oltiin sitten mummolassa tai mökillä Saanijärvellä. Järven jäällä oli hauskaa juosta, koska lunta ei ollut paljon. En olisi jaksanut oikein riehuakaan nyt lumessa entiseen malliin. Kaikki on mennyt hyvin ainakin tähän saakka, mutta hieman alkaa jo rasittaa tämä odottaminen:). Isäntäni lupasi noutaa minulle huomenna  pentulaatikon jotta ehtisin totuttautua siihen. Huomenna otetaan siis matolääke ja sitten odotellaan vielä viikolle 13, jolloin pikku tollereiden pitäisi alkaa jo syntyä.

Saanijärven jäällä Pihtiputaalla

sunnuntai 22. helmikuuta 2015

Tuloksia ultraäänitutkimuksesta

Kävimme lauantaina eläinlääkärin luona ultraäänitutkimuksessa, jossa katsottiin olisiko minulla mahdollisesti tulossa niin kovasti toivottuja pieniä tollereita. Hieman jännitti odotella lääkärin vastaaotolla, mutta kun viimein pääsimme tutkimukseen, en pelännyt ollenkaan. Emäntäni olivat turvanani eikä minulla ollut mitään hätää. Lääkäri ajeli karvoja pois vatsapuolelta, jonka jälkeen ultraäänitutkimus päästiin tekemään. Pian lääkäri havaitsi, että minulla olisi ainakin kolme sikiötä masussani. Aivan tarkkaa pentumäärää ei ultraäänitutkimuksessa pysty määrittämään. Hieman säikähdin, kun kuulin laitteesta yhden sikiön vinhat syämmenlyönnit. Poistuimme lääkärin luota iloisin mielin ja emäntäni osti minulle monipuolista ja terveellistä odottavan emän ruokaa.

Ylpeänä odotan tulevia pikku tollereitani

sunnuntai 8. helmikuuta 2015

Hei,

Virallinen nimeni on Hedera´s Redhead Fairy, mutta omistajani ovat antaneet minulle lempinimen Muru. Olen syntynyt Somerolla 7.1. 2012, josta minut tuotiin uuteen kotiini Ouluun maaliskuussa 2012.

Tässä mää nyt oon.

Perheeni on aika liikkuvaa sorttia, joten minäkin olen saanut nauttia liikkuvasta elämäntyylistä. Luonteeltani olen leikkisä ja tottelevainen mutta hieman ujo enkä pidä hirveän paljon isoista mustista koirista. Mutta minulla on kolme hyvää valkoturkkista kaveria joiden nimet ovatVeeti, Viima ja Lumi. Veetiä ja Viimaa tapaan usein aamulenkeillä ja Lumin kanssa vietämme joskus yhteisstä aikaa meillä leikkien tai sitten Lumin kotona pihamaalla pörräillen. Tykkään liikkua luonnossa ja erityisesti pidän käydä Pihtiputaalla mökillä, koska siellä saan olla vapaana koko ajan. Osaan uida, mutta se ei ole mieliharrrastukseni. Joskun käyn isäntäni kanssa lintumetsällä ja minulla on hyvät noutajakoiran ominaisuudet. Pienenä kävin pentukurssin ja TOKOn alkeiskurssin ja sain hyvät todistukset molemmista. Olen käynyt kaksi kertaa koiranäyttelyssä ja jälkimmäisellä kerralla sain avoimessa luokassa arvosanaksi erinomainen. Tässä muutama kuva nuoruuden ajoilta.


        


Viime kesänä minulle tehtiin tutkimukset, jossa kuvattiin lonkat ja kyynärät ja ne olivat kaikki A-luokkaa. Silmänpohjakuvauksissa ei löydetty mitään vikaa, mutta muutama ylimääräinen luomiripsi minulla on. Sitten tehtiin vielä PRA-geenitesti, josta ei myöskään löytynyt mitään poikkeavaa. Tämän jälkeen isäntäni alkoi kysellä minulle poikakaveria ja sellainen löytyikin Kiimingistä ja on nimeltään Odin. Tapasimme Odinin kanssa tammikuussa 25. ja 26. päivä ja nyt toivottavasti odotan pieniä suloisia tollerinpentuja. Pentujen pitäisi syntyä maaliskuun lopulla.

Tässä kirmaamme yhdessä Odinin kanssa tammikuussa
Mikäli olet kiinnostunut tulevista pennuistani, niin ole yhteydessä isäntääni 050 4344142 tai kari.heljasvaara@gmail.com
Lisätietoa tollereista löydät http://www.tollerit.fi/